Instituutiot

Pohjolan voima-puolue

Puolue on perustettu 1960-luvun alussa ja se oli saanut eduskunnasta vasta yhden edustajan paikan, kun Puolustusvoimat aloitti sen kanssa yhteistyön, joka johti sotilaalliseen vallankaappaukseen vuonna 1969. Puolustusvoimat luovutti vallan puolueen johtajalle, josta tuli ensimmäinen Herra Presidentti.

Puolue on ollut alusta saakka äärinationalistinen ja näkemyksiltään vanhoillinen. Suurimmaksi uhaksi Suomelle ja sen edulle puolue on aina kokenut Neuvostoliiton, jonka kanssa vuonna 1944 tehty Moskovan välirauha on puolueen mielestä häpeällinen tahra Suomen historiassa.

Presidentti

Tällä hetkellä vallassa on vuonna 1969 valtaan nousseen herra Presidentin tytär, jota kutsutaan rouva Presidentiksi. Istuva presidentti on Suomen yksinvaltias, jonka päätökset hyväksyy lähinnä kumileimasimena toimiva eduskunta.

Rouva Presidentti on jatkanut valtion johtamista pitkälti isänsä linjoilla. Hän on ottanut vielä tiukemman linjan kaikkeen valtion vastaiseksi tulkittavaan toimintaan, joka on lisännyt VTV:n mielivaltaa. Toisaalta hän on parantanut naisten asemaa monissa asioissa, kuten esimerkiksi Puolustusvoimien tehtävissä.

Diktaattorin elkeistä ja siunaamistaan julmuuksista huolimatta rouva Presidentti pyrkii näyttäytymään koko kansan äitihahmona.

Valtionkirkko

Suomessa ei ole uskonnonvapautta, vaan kaikki kansalaiset kuuluvat Valtionkirkkoon, joka on yhdistelmä reaalimaailman evankelis-luterilaista kirkkoa ja presidentin henkilökulttia. Kirkko on myös vahvasti sidoksissa valtioon ja puolueeseen. Uskonnon moraalikäsitykset vastaavat melko pitkälti valtion linjauksia, jotka puolestaan pohjautuvat usein Raamattuun.

Kirkon työntekijöissä on eroja, toinen painottaa enemmän Presidentin henkilökulttia ja puolueen näkökantaa, toinen taas ns. oikeaa Jumalan sanaa ja Jeesuksen opettamaa lähimmäisenrakkautta, jota ei kylläkään voi kovin avoimesti julistaa.

Vaikka Valtionkirkkoon kuuluminen on pakollista ja hyvä kansalainen osallistuu ainakin silloin tällöin jumalanpalveluksiin, uskoa pidetään hyvin pitkälti jokaisen henkilökohtaisena asiana.

Valtion Turvallisuusvirasto (VTV)

VTV huolehtii Suomen sisäisestä turvallisuudesta sekä ulkomaan tiedustelusta yhdessä Puolustusvoimien sotilastiedustelun kanssa. Virasto on valtiollinen turvallisuuspoliisi, joka pitää koko Suomen kansan rautaisessa otteessaan.

VTV:hen kuuluu poliisiosasto, kansallisen turvallisuuden osasto, ulkomaantiedustelun osasto, rikosseuraamuksien osasto ja lupahallinnon osasto.

VTV vastaa siis käytännössä kaikkien rikosten tutkinnasta ja arvioi niihin syyllistyneiden kansalaisten kelvollisuuden elää valtion säädösten mukaisesti.

VTV ylläpitää yhteistyössä Puolustusvoimien kanssa kokoamiskeskuksia, joissa arvioidaan ja päätetään kelvottomiksi todettujen kansalaisten kohtalo.

Puolustusvoimat

Pelin maailmassa Puolustusvoimilla on merkittävä asema yhteiskunnassa ja valtion budjetista noin 15% meneekin Puolustusvoimien käyttöön. Puolustusvoimat vastaa Suomen sotilaallisesta puolustuksesta, sotilastiedustelusta sekä valtionrajojen valvonnasta.

Puolustusvoimiin kuuluvat maavoimat, ilmavoimat ja merivoimat. Erillistä Rajavartiolaitosta ei ole, rajojen valvonta ja puolustus hoidetaan puolustushaarojen yhteistyönä.

Puolustusvoimilla on varuskuntia sekä muita yksiköitä ympäri Suomea. Ahvenanmaan demilitarisointi purettiin pian vallankaappauksen jälkeen ja sinne rakennettiin merkittävä sotilastukikohta.

Puolustusvoimilla on käytössään ydinaseita.

Suomen Huoltokeskus

Sisäministeriön alainen Suomen huoltovarmuudesta, väestönsuojelusta ja ylipäätään poikkeusoloihin varautumisesta vastaava organisaatio.

Kaikkia kansalaisia koskevan yleisen maanpuolustusvelvollisuuden voi suorittaa aseettomana huoltopalveluksena Huoltokeskuksessa, mikäli ei ole soveltuva asepalvelukseen Puolustusvoimissa. Huoltokeskuksessa koulutuksensa saaneet ovat reservissä, kuten sotilaskoulutuksenkin saaneet ja osallistuvat myös omiin kertausharjoituksiinsa.

Perhe- ja lapsiasiainvirasto

Viraston tehtäviin kuuluu edistää Suomen perheasioita ja syntyvyyttä sekä valvoa ja parantaa lasten asemaa ja hyvinvointia yhteiskunnassa. Viraston toimesta tehdään tutkimusta lisääntymisterveyteen, perheiden hyvinvointiin ja lastenkasvatukseen liittyen. Myös neuvolatoiminta, kouluterveydenhuolto ja lastensuojelu ovat viraston vastuulla.

Perhe- ja lapsiasiainvirasto ylläpitää parinvalintaohjelmaa, Äitikeskuksia sekä Hyvä lapsi-koteja. Näiden avulla virasto toteuttaa sille määrättyä tehtävää "turvata Suomen väestönkasvu, huolehtien kansan geneettisestä puhtaudesta ja elinvoimasta".

Valtaosalla kansasta on virastosta ja sen toiminnasta positiivinen kuva. Lähinnä siksi, etteivät he tiedä viraston toiminnasta kaikkea.

Parinvalintaohjelma

Perhe- ja lapsiasiainviraston ylläpitämään parinvalintaohjelmaan voi ilmoittautua kuka tahansa 18-39-vuotias kansalainen, joka haluaa löytää itselleen parhaan mahdollisen puolison perheen perustamista ajatellen.

Parinvalintaohjelmassa kansalainen voi esittää toiveensa, millaisen puolison ja perheen hän haluaisi. Ohjelma pyrkii saattamaan hänet yhteen samanmielisen vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa, yleensä onnistuen vähintään kohtuullisesti.

Ohjelmaan ilmoittautuneen tietämättä myös hänen lisääntymisedellytyksensä käydään huolellisesti läpi, joka pitää sisällään niin geneettisen perimän, perhe- ja koulutustaustan kuin lisääntymisterveyden. Nämä vaikuttavat lopputulokseen huomattavasti enemmän, kuin ohjelmaan osallistuvan omat toiveet.

Äitikeskus

Perhe- ja lapsiasiainvirasto hallinnoi myös valtiolle uusia kansalaisia synnyttävien naisten laitoksia eli Äitikeskuksia, johon yhteiskuntaan sopeutumattomat, mutta geeniperimältään soveltuvat, terveet ja hedelmällisessä iässä olevat naiset usein sijoitetaan vasten tahtoaan.

Keskuksessa syntyvät lapset, olivat he sitten saaneet alkunsa keskuksen ulkopuolella tai siellä keinohedelmöittämällä, otetaan välittömästi syntymän jälkeen valtion huostaan. Lapset kasvavat useimmiten viraston ylläpitämissä Hyvä lapsi-kodeissa, yhdessä orvoksi jääneiden lasten kanssa. Myös adoptointi soveltuvaan perheeseen on mahdollista.

Äitikeskuksista huhutaan kansalaisten keskuudessa, mutta täyden totuuden niistä tietävät vain harvat.

Kansalaistaitokoulut

Valtion ylläpitämät oppilaitokset, jossa kaikki opiskelevat peruskoulun jälkeen kaksi vuotta. Opetus painottuu kunnollisille kansalaisille tarpeellisten tietojen ja taitojen kouluttamiseen, mutta on myös hyvin pitkälti aatekasvatusta. Lisäksi osa saa korkeakouluopintoihin tai sotilaskoulutukseen valmentavaa opetusta.

Kansalaistaitokoulun kouluttajien arvioiden perusteella nuoret määrätään suorittamaan maanpuolustusvelvollisuutensa joko aseellisena Puolustusvoimissa tai aseettomana Huoltokeskuksessa. Lisäksi he antavat suosituksensa mahdollisiin yliopisto-opintoihin hakeutuvista nuorista.

Kokoamiskeskus

VTV:n ja Puolustusvoimien yhdessä ylläpitämät, yleensä varuskuntien alueella sijaitsevat ja sotilaiden vartioimat kokoamiskeskukset on tarkoitettu VTV:n kelvottomiksi toteamien kansalaisten tilapäiseen säilyttämiseen ja heidän prosessoimiseensa.

Kokoamiskeskuksessa suoritettujen arviointien perusteella kelvottoman kansalaisen matka voi jatkua pakkotöihin valtiolle, Luoston kaivoksille, Äitikeskukseen tai teloituspaikalle. Mikäli kelpoisuuskomitean komissaarit toteavat kansalaisen kuitenkin kykenevän valvottuna kelvolliseen elämään, voi tämä palata kotiinsa. Kotiin ei kuitenkaan palaa se sama ihminen, joka sieltä keskukseen lähti.

Tavalliset kansalaiset eivät kokoamiskeskuksista juurikaan tiedä, vaikka niistä huhuja kulkeekin. Sieltä palanneet eivät kokemastaan puhu, etteivät joudu takaisin.

Luoston kaivokset

Vain harvat tuntevat Luoston kaivokset ja moni heistä toivoo, ettei tuntisi. Valtaosa kaivoksille päätyneistä ei koskaan palaa, poislukien siellä työskennelleet VTV:n, Puolustusvoimien tai muun valtion viraston työntekijät. Kaivokset voivat olla virkamiehelle ponnahduslauta paremmalle uralle tai jo korkeassa asemassa olleiden virkamiesten päätepiste, jonne työtehtävissä epäonnistuminen johtaa.

Rivikansalaisista vain lähistöllä asuvat tietävät kaivokset ja niiden tiukan vartioinnin, kuten myös kaivoksen pohjoispuolella sijaitsevan metsäalueen, jonne kaivettuihin monttuihin siirretään tummista autoista jotain ja jäljet peitetään samantien. Kovin lähelle kukaan ei kuitenkaan ole uskaltanut mennä, eikä näistä asioista parane tietää liikaa.